Somalit eivät halua edustaa vain ”pahamaineisia pakolaisia”, sanoo Suomessa asuvien somalien yhdistystoiminnasta väitellyt Päivi Pirkkalainen.
Kotimaastaan paenneet somalit eli somalidiaspora tunnetaan ympäri Eurooppaa aktiivisina järjestöjen perustajina. Suomi ei ole poikkeus, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta.
Jyväskylän yliopiston tutkijan Päivi Pirkkalaisen väitöskirjan mukaan Suomen somaleilla on yli sata yhdistystä, joista noin 50 toimii aktiivisesti.
Somaleita ajaa toimimaan tutkimuksen mukaan muun muassa kotimaahan jääneiden läheisten hätä. Aktiivisuutta selittää kuitenkin myös halu parantaa omaa sosiaalista asemaa. Koulutettujenkaan somalien osaamista ei aina arvosteta Suomen työmarkkinoilla, monet kohtaavat rasismia ja työllistyminen on vaikeaa.
”Halutaan löytää väyliä, jotta voidaan tehdä merkityksellistä työtä ja olla toimijoita, ei vain ’pahamaineisia pakolaisia’ tai vastaavaa”, Pirkkalainen kuvailee.
Pirkkalainen haastatteli väitöskirjaansa varten 89:ää suomalaisten somalijärjestöjen edustajaa, virkamiestä ja Somaliasta irtautuneessa Somalimaassa asuvaa somalia.
Klaanijako vaikuttaa
Tutkimuksen mukaan suurin osa Suomen somalien järjestöistä on pieniä ja toimii vapaaehtoispohjalta. Ne keräävät rahaa kotimaahan lähetettäväksi, tekevät kotouttamis- ja monikulttuurisuustyötä ja toteuttavat kehitysyhteistyöhankkeita.
Pirkkalaisen mukaan järjestökenttä on kuitenkin pirstaleinen. Vaikka yhteistyötäkin tehdään, esimerkiksi eri klaaneilla ja eri sukupolvilla on usein omat järjestönsä.
”Nuorilla on avoimempi tapa järjestäytyä, heillä on laajat verkostot ja he ovat kriittisiä klaanijakoa kohtaan. Heillä on erilainen visio kotimaasta. Toisaalta monet somalinuoret ovat mukana myös vanhempien somalien järjestöissä”, Pirkkalainen kuvailee.
Diasporaa kuunneltava
Järjestöjen pirstaleisuus ei Pirkkalaisten mukaan ole pelkästään kielteinen asia, mutta se hämmentää esimerkiksi kotouttamisviranomaisia. Pirstaloituminen myös pakottaa järjestöt kilpaileman keskenään esimerkiksi ulkoministeriön rahoituksesta. Rahoituksen saaminen taas vaatii suomalaisen byrokratian osaamista, mitä järjestöillä ei aina ole.
Ulkoministeriölle somalijärjestöt kuitenkin ovat tärkeä tapa tehdä kehitysyhteistyötä, sillä heikon turvallisuustilanteen takia maata olisi muuten vaikea tukea.
Sitä mieltä on myös ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikön ylitarkastaja Petri Hautaniemi.
”Vaikeinakin aikoina Suomi on pystynyt antamaan kehitysapua Somaliaan juuri diasporajärjestöjen kautta. Heillä on hyvä paikallinen tuntemus, he tuntevat maan ja sen turvallisuustilanteen ja pystyvät pitämään yllä epävirallisia suhteita kotimaahansa”, hän toteaa.
Ministeriö tukee tällä hetkellä 17:ää Suomen somalijärjestöä, jotka toteuttavat muun muassa terveys- ja koulutusalan hankkeita. Ne sekä muut Somaliassa työtä tekevät suomalaisjärjestöt saivat vuonna 2012 ulkoministeriöltä tukea yhteensä noin 3,2 miljoonaa euroa.
Somalian tilanne on viime vuosina parantunut, ja Suomi sekä muut avunantajat ovat luvanneet lisätä apua maahan. Pirkkalaisen mielestä somalidiaspora pitäisi ottaa uusissa apusuunnitelmissa paremmin huomioon.
”Nyt kun mietitään, mitä rahalla tehdään, olisi tärkeää ottaa huomioon, mitä somalidiasporan ihmiset jo tekevät eikä lähteä keksimään pyörää uudelleen. Diasporan rooli pitäisi tunnustaa ja se pitäisi ottaa prosessiin mukaan.”
Teija Laakso / maailma.net
LSSRY 